Tähän astisen elämän isoin päätös

En ookkaan vielä täällä blogin puolella avannut mun yhtä haavetta. Oikeastaan isointa niistä.

Olen aina halunnut oman koiran. Ihan pienestä pitäen muistan kuinka halusin koiraa enemmän kuin mitään. Kaikilla kavereilla oli koiria ja olin niin kateellinen. Tiedän että joillain on sitä että he vain haluavat eivätkä tajua että se on nyt siinä sitten seuraavat 12 vuotta jos ei enemmänkin, mutta minun koira kuumeni ei koskaan laskenut. Muistan kuinka leikin mökillä sellaista mielikuvitusleikkiä että mulla oli kaksi Vinttikoiraa: Niki ja Riki. Sitten mökillä aina huhuilin niitä ja lenkkeilytin. Syötin ja touhusin kaikenlaista. Se ei koskaan kadonnut että haluaisin oikean koiran. Mutta meille kotikotiin sen hommaaminen oli mahdottomuus sillä iskä on allerginen joten mun oli vaan kestettävä se, että seuraavaan 10 vuoteen tai yli mulla ei tuu olemaan koiraa. Yksi parhaista asioista mitä tällä saralla tapahtui oli se että mulla oli kummikoira, Kingcharlesinspanieli Hapsu. Se oli äitin työkaverin koira ja aina sillon tällön käytiin sielä ja sain silloin hoitaa ja lenkkeilyttää Hapsua. Hapsu kuitenkin menehtyi johonkin syöpään silloinkun olin muistaakseni kuudennella luokalla. En ollut silloin nähnyt Hapsua edes tosi pitkään aikaan, mutta tuon uutisen miettiminen tuo silti kylmät väreet ja surun puseroon.

Sen jälkeen kuvioissa on ollut serkkujen koiria, kavereiden, naapureiden..Päätin jos silloin pienenä että sittenkun oon iso niin mä hommaan koiran. Ja siitä olen pitänyt kiinni.

Sitten pitkän pitkän mietinnän jälkeen ja lukuisien yhteydenottojen jälkeen kasvattajaan, perjantaina meille muutti 10 viikkoinen portugalinpodengo, Roomeo.

 Varmaan ainut kuva Roomeosta niin että sen silmät on auki ja että se pysyy paikallaan, sen verran on energiaa tolla pienellä podengo pojalla :D

Mamman sylissä on paras paikka nukkua <3

Roomeo on ihana, valloittava ja tavattoman rakastettava koira vauva. Seuraavat viikot meneekin sitten pitkälti opetellessa tätä uutta koiranpennun arkea. Mutta voin kertoa että tämä on yksi mun elämän hienoimmista asioista. Heti sen jälkeen että mun vierellä on maailman ihanin mies kenen kanssa saan tämän koiraunelman jakaa :)

 Siksi pahoittelenkin jo etukäteen jos blogissa on hiljaiseloa nyt. Sillä sisäsiisitiksi opettamisen vaihe on pitkä ja vaatii paljon aikaa ja hermoja. Ja haluan että Roomeo saa kaiken mahdollisen ajan mikä mulla vaan sille on. Ja että saataisiin mahdollisimman pian matot takaisin lattiaan :D

Löytö

Mun ei edes pitäny nyt tässä lomalla kirjotella. Jätin koneenkin Kouvolaan. Mutta nyt on kyllä pakko näyttää teille yks juttu minkä ostin tossa hetki sitten. 

Vietän siis syyslomaa nyt ja tulin tuomaan auton huoltoon tänne kotikotiin ja nyt on sitten kivasti luppo aikaa kun kavereilla on jotain muuta ohjelmaa niin mä sitten vaan rötväilen päivät pitkät. Sain tossa aamulla idean, että meen käymään toss pikon kirppiksellä joka sijaitsee muuten Lentolan prismalla. Sielä sitten aikani kierrteltyä ajattelin jo, että tuskin täältä löytyy mitään kun ei koskaan muullonkaan löydy, koska en jotenkin osaa tehdä ostoksia kirpputorilta. Ainakaan vaatteita. Sitten mun silmät osu tähän

Surkea laatu kuvassa..toivottavasti saatte selvää :(

Musta pieni (en tiedä onko aitoa nahkaa) laukku. Olen jo hetken selaillut erinnäisiä nettikauppoja, mutta himoamani samantyyliset laukut ovat aivan liian kalliita. Joten toi tuli kun tilauksesta! Näyttääpäs se muuten tuossa kuvassa pieneltä, ei se ihan pieni ole vaikka pieni onkin. Juuri sopivan kokoinen, sinne mahtuu lompakko, puhelin, matkalaturi, avaimet ja pieni vesipullo = eli aivan passeli!

Ja arvataa paljonko maksoin tuosta? KAKSI EUROA. En ois ikinä uskonut löytäväni laukkua 2 eurolla!

Laukku oli ostettaessa vähän pölyinen ja mallinsa menettnyt niin se on nyt venytyksessä ja mallin palautuksessa tuola. Sulloin sen sisälle muovipusseja jotta oikea mali vielä pääsisisi oikeuksiisa :)

 Onko kenelläään mitään tietoa tuosta merkistä? Alessandra Finland. Olis nimittäin kiva kuulla jos joku sattuis tietämään jotain.

Haaveita

Nyt puhutaan vähän mun unelmista ja haaveista. Mulla on niitä ja niitä tulee lisää aina aika ajoin ja nyt tässä muutamien viikkojen aikana yksi on kasvanut aika isoksi. Tämä on ollut jo aijjeminkin mun mielessä, mutta koskaan en ole näin vakavasti sitä miettinyt. Kyse on siis ammatista. Ja ihan eriliasesta ammatista mihin olen itseäni 3 vuotta kouluttanut ja nyt on menossa 4 vuosi. Tässä ammatissani toimin lasten kanssa, ja se onkin ollut ihan parasta. Tulen lasten kanssa toimeen hyvin ja olen tykännyt tehdä töitä lasten kanssa ja tykkään edelleenkin.

Minussa kytee kyllä iso sisustusarkkitehti. Rakastan enemmän kuin mitään sisutaa erilaisia kokonaisuuksia ja mielestäni mulla on siihen myös jotain lahjoja ainakin omasta mielestä. Se on eräänlainen intohimo ja stressin poistaja kun saan shoppailla erilaisia sisustus juttuja ja sen jälkeen toteuttaa itseäni ja saada ne näyttämään kivalta. Olisi ihana päästä toteuttamaan myös jollekkin toisellekkin jotain tämän mielen mukaan. Ja parastahan se olisi jos siitä sais vielä rahaa!

Siksi olenkin miettinyt että varmaan tämän koulun jälkeen jossain kohtaa haenkin tuonne, muotoilija, sisustussuunnittelija ja kalustesuunnittelu linjalle.Todennäköisyys että pääsisin sinne sisään on aika olematon, mutta yrittänyttä ei kai laiteta? Ja tässä maailman tilanteessa sellisille ei edes olisi töitä. Mutta sehän vois olla ns kakkostyö. Mahdollisesti, mut ei voi tietää. Kaikesta saa haaveilla ja haaveita voi myös toteuttaa. Joskus.

Meillä on vihdooin tapetiiiiit!

  

Moni varmaan nyt ihmettelee miksi blogin nimi muuttui. Alkoi tuntua, että se nimi rajoittaa vähän liikaa. Tämä uusi on musta paljon parempi. Mitä mieltä te ootte? :)

Mulla alkoi eilen syysloma ja nyt aijon vähän aikaa nollailla ja sit taas tehtävien kimppuun!

 

Meidän olohuone

Yksi iso askel menty eteenpäin meidän olohuoneessa. Nimittäin meidän sohvapöytä on vihdoin oikealla paikallaan. Siis oikeasti vihdoin. Ja oon kyllä enemmän kun tyytyväinen, vaikka äskön kun kuvailin tätä olkkaria niin huomasin että ton pöydän varsi oli huonosti maalattu. Mutta ei mahda mitään, ainakin on persoonallisen näkönen.

Mutta tosiaan. Tapetit puuttuu edelleen seinistä, ilmeisesti me saadaan ne ens viikolla seiniin. En malttanut odottaa sinne saakka näiden kuvien kanssa joten otin ne jo tänään.

Aina syksyllä muhun iskee totaallinen kynttilä hulluus, voisin vaan istua ja ihailla kynttilöitä kaiket päivät. Syksyjen pelastajat!

Nämä ihanat pallovalot ostin robinhoodista noin kuukausi sitten

Tästä tuli nyt aika kuva painoitteinen postaus, mutta mitä sitä suotta kaartelemaan ja kietelemään. Kuvat ilmaisee paremmin asioita kun teksti. Mutta tiivistetysti, meidän olohuone näyttää just meiltä. Vieläkun saadaan tapetit seiniin niin vola! 

Kerron nyt kuitenkin pari juttua siitä mitä olohuoneelle vielä tapahtuu tapettien lisäksi. Kellon paikka vähän muuttuu, todennäköisesti sitä siirretään ihan vähän oikealle ja ylemmäs. Ja samalle seinälle tulee pari hyllyä mihin saadaan meidän molempien kummilasten kuvat ja kaikkea muutakin sisustuksellista. Niistäkin sitten lisää kun ne on paikallaan :)

Hius ja meikki asiaa

Muistatte varmaan postauksen missä puhuin siitä kuinka kovasti haluaisin harmaat hiukset. Viimeksi kampaajalla juteltiin asiasta ja kampaaja kysyi että oonko hommanut jo hopee shamppoon ja hopee maskin? No enhän mä ollut. No siitä iisastuneena sitten suuntasin kauppaan ja ostin sitten hopee shamppoota ja maskin. Shamppoo on Matrixin 

Ja maski kcprofessionalen.

Mun kampaaja itseasiassa suositteli tuota maskia ja siks mä sen hommasinkin. Parikertaa sitä käytinkin, mutta mun mielestä se ei vaikuttanut läheskään niin paljoo mitä olisin halunnut. Se teki kyllä hiuksista vähän vähemmän keltaiset mutta jotekin en vakuuttuut. Tänään sitten kävin anttilasta ostamassa uuden, samanlaisen aineen, mutta erimerkkisen. Biozellin color mask.

Ja äskön oli ihan pakko heti kokeilla, että tuleeko eri tulos mitä tuolla edellisellä. Ja mun mielestä oikeesti tuli! 

Nyt vaan täytyy jatkaa tätä jotta sitten menee rutiinilla kun hiukset kuukauden päästä värjätään :)

Ja se toinen asia oli mun uus silmienrajaus kynä. Mun edellinen oli lumenen sellainen nestemäinen. Ostin sen joskus aikoja sitten kun ekaa kertaa halusin kokeilla sellaista, enkä tiennyt mikä on hyvä ja mikä on huono. Noo tämä lumenen oli sitten aivan susi mun käyttöön ainakin. Se levis älyttömästi ja sitten kun taivutin ripsiä niin usein just tehty jälki vana kului pois. Joka oli toodella raivostuttavaa. 

Tuo oli siis nestemmäinen ja kauhean sottaava.

Pidemmän aikaa oon jo etsinyt rajaus tussia. Ja tänään samalla kun ostin maskia niin ostin sitten silmienrajaustussin. Maybellin new yorkin master presice. Ja ainakin nyt ensimmäisen kokeilun jälkeen olen aivan totaallisen tyytyväinen!

Tarttuu hyvin, ja pysyy kiinni silmässä. Superia!

Ainiin ja se meikkipussi. Oon tykännyt ihan hirveesti. Aika tyhjähän se näin niinkun normaalisti, mutta tosi kätevä kun esim johonkin lähdettäessä sinne mahtuu meikin poisti aineet, rasva sekä meikit. 

Ja arvatkaa mitä. Muhun iski joku hemmetin flunssa. Toissapäivänä oli kuumettakin, mutta onneks nyt on jo parempi. Huomenna varmaan kouluun takasin.

Elämäntapamuutos

Muistatte varmaan postauksen jonka julkaisin vähän mun muuton jälkeen, esittelin siinä mun uusia sali vaatteita ja toivoin, että niiden avulla löytäisin taas motivaation urheiluun. No ei se niiden avulla löytynyt. Ja oikeastaan jatkoin samalla linjalla kun siihenkin asti ja söin päin honkia. Mietin kyllä jatkuvasti mielessäni että en mä voi näin elää. Mutta koska olen/olin tunne syöjä oli helppo vaan käpertyä sohvan nurkkaan mussuttamaan suklaata ja muuta roskaa. Tarvitsit herätyksen ja sen sitten koin kun kävin ihan vitsilläni kotikotona vaa'alla. Ja järkytyin ja petyin pahan päiväisesti siitä lukemasta mikä siellä oli. 

Samoin jatkuvasti otti pattiin se että viime syksynä ostetut farkut ei edes mahtunut päälle niin päätin että nyt saa riittää. Ja nyt olen ollut 2 viikkoa ilman pastaa ja perunaa. Ja kaikkia herkkuja, tai no olen yhtenä päivänä syönyt pastaa ja kaksi kertaa koulussa keksin. Ja viime viikonloppu meni ihan reisille kotikotona kun äiti hemmotteli meidät pilalle. Mutta pystyin palaamaan ruotuun välittömästi maanantaina. 

Miten tämä 2 viikkoa on jo vaikuttanut mun oloon? No olen energisempi, olo tuntuu "terveeltä" ja no tuntuu että painoa olisi jo tippunut vähän vaikkei edes ole varmaan ainakaan kamalasti. Niin jos joku ihmettelee että miksi sanoin varmaan niin siksi koska meillä ei ole vaakaa, enkä aijo ostaa. En näe tarvetta, se asettaisi vaan paineite mulle itselle ja masentuisin niistä luvuista ainakin tässä alussa joka taas vaikuttaisi mun syömisiini välittömästi. Paljon kivampi elää tavallaan epätietoisuudessa, ja pitää jännitystä yllä aina kotikotiin mennessä kun käyn vaa'alla vain sielä. Sekä kuulla sitten joskus joltain että "vau sähän oot laihtunut!". Eksyin aiheesta joten palataampa noihin vaikutuksiin. Aikaisemmi yritin hoitaa aknefinni ongelmia tälläisillä:

Noiden tarkoitus on siis jotenkin kai nopeuttaa ihosolujen uusiutumista ja näin ollen poistaa epäpuhtauksia. Ja kyllä se osittain toimikin, mutta voitte kuvitella, että jos syö suklaata ja muuta rasvasta ja epäterveellistä niin ei se auta että syö vaan tollaisia jos ei muuten tee asialle mitään. 

Nyt 2 viikon jälkeen kaikki finni ryppäät on kadonneet. Jossain saattaa olla jotain yksittäisiä finnejä mutta sehän on normaalia se! Miten muuten tää on vaikuttanut muhun. Luotan itseeni enemmän kun olo tuntuu kevyemmältä kuin yleensä. Ja oikeesti urheilu tai no edes pieni reippailu on kivaa kun sen oikein ymmärtää! :)

Nyt oon siis ottanut asiaksi että terveellisen ruokavalion lisäksi harrastan perusliikuntaa mahdollisimman monta kertaa viikossa ja oon onnistunut siinä hyvin. Meidän lähikauppaan on vähän vajaa 4 kilsaa ja oon päättänyt että kävelen sinne se on tosi tehokasta ja selässä killuva reppu tuo kivaa lisäpainoa takas tullessa. On ollut niin kiva huomata, että esimerkiksi  mun ulkoilu housut jotka oli tässä taannoin (n. kuukausi sitten kun ekan kerran ängin niitä jalkaani, todella tiukat) ovat nyt paljon helpommin jalkaan vedettävissä. 

Tänäänkin lähdin käymään kirjastossa ja kaupssa kävellen, fiilistelin samalla syksyä! 

Tiedän, että osalla ihmisistä on tiukkoja mielipiteitä karppaamisesta. Mutta olen kerran jo saanut tällä menetelmällä 10 kiloa pois. Tosin se homma meni mönkään, nyt en tee samoja virheitä kun silloin. Ja lopettaessa silloin joskus teen sen asteittain enkä yht äkkiä jolloin tulos on varmasti paremmin pidettävissä. 

Tänään herkuttelin ihan pikkusen

Ostin 80% suklaata, en kylläkään pystynyt syömään kun ihan pari palaa. Tein myös kokista sodatreamilla mutta sekin maistui jotenkin ällölle joten parin kulausken jälkeen oli todettava että hyi otan mielummin vettä!

Nyt täytyy mennä nukkumaan, Ville jo kuorsaa tuossa vieressä ja on tulossa taas lapsenhoidollinen viikonloppu kun pikku O tulee tänne :) Kirjoittelen siitä jokupäivä!